Toukokuussa sain aikaiseksi johdantoa kirjalliseen urakkaani. Sitten tapahtui kaikenlaista. Kuten kesä, loma, uudet ajatukset, ja uusi työ! Ohhoh!

Ja nyt ollaan tässä. Eli…

…Espoon keskuksessa InnoOmniassa digituottajana. Miettimässä tulevaisuuden oppimista. Kehittyvät nettisivumme osoitteessa www.innoomnia.fi ja Facebook. En ole kenties ikinä ollut näin innoissani töistä. Olen löytänyt henkisen kotini.

Mutta ei onnesta sen enempää. Sitä piisaa. Suurimmat ongelmani elämässä on se, etten nuku tarpeeksi eikä tukkani ikinä asetu nättiin kuosiin. haha. Pienet on murheet.

Mutta tästä suuresta ajatuksestani. Sekin on edennyt, koska onnellisessa elämässä asiat vain tuppaavat etenemään! (salillakin kuntoilu ja pienemmäksi kasvaminen etenee myös nimittäin).

Aloitin viime viikolla kandiseminaarin yliopistolla. Kandityöni aihe on juuri tämä suuri ajatukseni. Joten nyt asiani etenee JA tulee tieteellisesti arvioiduksi ennen maaliskuuta! Ja sitä myötä saan varmistusta aiheen merkittävyydestä (tai merkitsemättömyydestä). Jei!

Tässä vaiheessa tutkimussuunnitelmani on valmis. 23.11. presentoin ensimmäisen drafini. Sitä ennen koetan saada rajattua oleellisen teoreettisen viitekehyksen. Kandityössäni tutustun vain Calviniin ja organisaatioteorioihin. Lutherin opetusten yhteys suomalaisten arvoihin on selkeä, asian kinkkinen kohta on Calvinin yhteydessä organisaatio-oppeihin. Jahka saan viisaan Tuijan kanssani istumaan ja hetken mietin, sekin syntyy. Oikea tavoitteeni on saada työ valmiiksi joulun välipäivinä, katsotaan sitten mitä tapahtuu. Mutta ainakin tiedän olevani tammikuussa jo sen verran kiinni, ettei silloin välttämättä onnistu.

Summa summarum: olen olemassa ja hyvin menee!

Onneksi on Jussi. Oma sankari.

Tasan kaksi viikkoa töitä jäljellä ja sitten alkaa kirjoitusurakka, jota myös lomaksi kutsutaan.

Olen nyt puhunut niin paljon ja ajatellut niin paljon ja kaiken kaikkiaan olen elämässäni juuri nyt niin kertakaikkisen kuopassa selkä seinää vasten, etten voi enää muuta kuin niellä epävarmuuteni, pelkoni ja epäilykseni, pakata itseni täyteen uskoa itseeni ja alkaa kirjoittaa. On selvää, että sieluni kaipaa uusia tuulia, raikkautta, nykyaikaa ja aivohaastetta.

Onnistuin viime viikolla hyvin tiivistämään ajatukseni kirjoittaessani niitä yhdellä elämäni vaikutusvaltaisimmista ja inspiroivimmista opettajista Gerard Danfordille. Tässä koko juttu:

Finnish working people are unhappy and miserable. They hurt and they don’t seem to have a clue on what’s wrong. I have an idea on what could be one part of the problem. And that is basically righteousness. Let me explain.

This is a Lutheran country. Lutheran values and ways of thinking affect everything. In the Lutheran faith (and catholic too to be fair) we have no way to affect our faith. All we can do is try to live our lives as well as possible, taking care of ourselves and those less fortunate around us. The latter part is essential for Lutherans. The duty of a Chrstian, according to Luther is to take care of himself so that through our own well-being we can take care of those who need our help. That is the reason for our taxes.

Calvin disagreed on the faith thing. The way he saw it was that some of us are destined for riches and others… are destined to be less fortunate. He also believed that the successes we have in our worldly lives are signs of God’s kindness towards us. Basically = Gods gives me success because I am a good Christian. That is why in the US the social system is not that developed. They have individuals giving money to the less fortunate and making themselves feel good about it.

And the problem.

Most of organizational theories, trends, mindsets etc come from the US / The Presbyterian country. Anthony Robbins, Tom Peters, Tim Sanders, Dale Carnegie, Michael Porter… all these modern day priests of success and good life come from a non-lutheran background. What happens then is that their teachings are applied in our Finnish organizations. Ideals on how to be a good person / employee are adopted from there to here, no questions asked. And it is not working. It causes values to crash in organizations. Finns, leveled Lutherans who are doing their Christian duty in doing their job in some company (which is enough by our standards) are all of the sudden facing a situation where they have to be more, try more, be success stories, master their lives etc in order to be good. To get salvation. The contradiction between these two values, Lutheran and Calvinist is a source of misery.

What I am planning to do and need to do is to write a small booklet about this. To bring the subject up. And then I think I that I should try to work on getting some sort of organizational fine-tuning in place. To be honest, I am not yet sure on how to turn this into something that gives me a living. But I am thinking that it should be something that raises the understanding and awareness of managers so that they will fine-tune their message & demands to employees to a more culturally sensitive form.

What do you think of this Yoda?

Tätä koetan muutaman kymmenen sivun verran tutkiskella tarkemmin. Katsotaan sitten lisää. Onneksi nykyää on ok olla dorka, kuten ylioppilaslehti niin osuvasti todisti, niin minäkin voin sen muodin turvin uskaltautua lausumaan mielipiteitä vaikesta ja monisyisestä asiasta täysin täyttämättä Marcu Buckinghamin 10 000 tunnin sääntöä*. (ai miten niin olen itse itseni suurin krittitikko ja silti mielestäni lähes narsisti?)

*Marcus Buckingham sanoo, että jos haluaa olla hyvä, ihan missä tahansa, sitä täytyy tehdä vähintään 10 000 tuntia. Eikä ajattelua taideta ihan hyväksyä. Mielestäni se on hyvin sanottu ja nykyään voisi useamminkin nostaa esiin sitä, että jos haluaa oikeasti olla missään hyvä, siihen täytyy panostaa ja nähdä vaivaa ja kuluttaa aikaa sen kimpussa.

Sain vihdoin aivoni jotenkin järjestykseen siinä mielessä, että vihdoin viimein sain puettua pohdintojeni raamit, toimijat, mitkälie, kuvan muotoon.

Ideana on se, että vaikuttavia voimia on kaksi. Ylhäältä organisaatiot ja alhaalta ihmiset.

Organisaation suhtautumiseen, siihen asentantaan mistä hän lähestyy sitä Grönroosmaista totuuden hetkeä, missä ihminen ja organisaatio kohtaavat, vaikuttavat Calvinistiset arvot.

Toisaalla on ihminen. Ihminen lähestymistapaan Suomessa vaikuttavat luterilaiset arvot. Ja yksi ristiriita tulee puhtaasti Lutherin ja Calvinin eroista. Mutta ihmisten suhteen tilanne ei ole edes aivan niin yksiselitteinen. Tämän taiston lisäksi työpaikoilla kohtaavat eri sukupolvien edustajat erilaisine arvoineen ja asenteineen. Olen nimennyt heidät tässä Diginatiiveiksi, X-sukupolveksi sekä Babyboomerseiksi. En tiedä, onko jako aivan totuudenmukainen, mutta kuvastaa sitä, miten minä asian hahmotan. Yksi oma aiheensa on näiden ryhmien väliset ristiriidat, jotka ovat osittain organisaatiosta riippumattomia. En usko, että työkontekstissa voidaan ikinä toimia organisaatiosta riippumattomasti.

Nyt helpotti hieman. Nyt olen rajannut viivoilla kentän, mitä aion tutkia lisää. Hiphei!

Se sai alkunsa siitä, kun aloin pohtia, minkä vuoksi Suomessa tapahtuvat ulkoistamiset ovat isoja asioita. Niin isoja. En minä vähättele asiaa, työpaikan menettäminen ihmiselle ja työllistävän yrityksen menetykset kunnalle ovat valtavia asioita joita ei voi eikä saa vähätellä.

Mutta sitten kumminkin. Meillä aina kestää hyväksyä se asia. Ja vaikka ulkoistaminen ja työn siirto muualla on joka paikassa iso asia, minä villisti arvailen, että joissain muissa maissa kyseessä ei välttämättä ole aivan yhtä kaiken kattavan murskaava uutinen? en siis todellakaan tiedä, mikä asianlaita on. Joten kyseessä todella on arvaus Voisiko pienempi ongelma johtua arvosymmetrian suuremmasta määrästä?

Tänään mietin sitten Inkan kanssa kahvia juodessani Lutherin kutsumustyöjuttuja. Muistaakseni Lutherhan sanoi, että jokaisella meillä on kutsumus johonkin työhön. Ja että sitä kutsumusta meidän tulisi elämässä noudattaa. Bussikuskin työ ei ole vähempää kutsumustyö kuin papin. Ja sen työn kautta palvelemme yhteisöämme ja lähimmäisiämme. (Jos ei muuten, niin ainakin verojen kautta).

Joten mietin, voisiko olla, että kun Suomalaiselta viedään työ, viedään samalla tunne palvelusta ja kutsumuksen täyttymisestä, minkä vuoksi “Sinä et kelpaa, sinua ei arvosteta/rakasteta” -viesti on tilanteessa voimakas. Missä taas jonkin muun maan kansalainen voi kokea enemmän “vain” olevansa liian kallista työvoimaa.

Jos näin, niin suuren muutokseni toteutumisen kautta voisi saada aikaan isoja asioita ihmisille, jos vaikka ulkoistamisissa organisaatioviestintää saataisiin muutettua ihmisten syviä pelkoja vastaaviksi. Siihen saataisiin liitettyä armon ja rakkauden sanomaa… Tämä voisi toimiessaan olla tuotemahdollisuus. Ja onpa muuten ensimmäinen oikein konkreettinen ajatus siitä, mitä se minun juttuni voisi muun muassa olla!

tehdään vielä loppuun tuikitärkeä erotus. Irtisanomisten jälkeen ihmisillä tarjotaan fantastista sopeutumisvalmennusta yms. En näe syytä kilpailla niiden kanssa. Ajatukseni on työskennellä johdon kanssa ennen irtisanomisia/ulkoistamisia, jotta he omalta osaltaan viestivät ja toimivat viisaasti.