• “Juha turhauttaa!!!!!!”
• “On ihan paskaa olla väsynyt!!!”
• “Meille tulee toinen tenavaaa!!!!!”
• “Soinnun tulevan huoneen sisustuksen tulee ehdottomasti olla valoisaa!!!”
• “Kaija on afrikassa ja isä menee sinne kanssa ja minä haluaisin kanssaaaaa!!!”
• “Palvelukulttuuri suomessa ei ole niin huono kuin sanotaan ja toinen puoli asiaa joka siinä on myös pielessä on tämä meidän yltiöyhteisöllinen pohjavire kulttuurissa minkä vuoksi ihmiset tuntevat ylpeyttä käyttäytyessään oikein ja viemällä itse astiat pöydästä pois ravintolassa mikä osaltaan sitten tekee ihan tarpeettomaksi aidon palvelukulttuurin kehittymisen ja samalla se estää sen!!!”
• “Minä ajattelen paljon Inkaa!!!”
• “Minä alan olla kurkkuani myöten täynnä sosiaalista mediaaaaaaaaaaa……”
• “Minä haluan vaihtaa alaa mutta minä en kertakaikkiaan halua srkpapiksi!!!”
• “Minä olen sinnikäs ja paljon siitä johtuu ilmeisesti siitä että olen puoliksi kainuulainen, mitä en ole ikinä tullut aiemmin ajatelleeksi”
• “Olen tänä syksynä kovasti oppinut arvostamaan Katriinaa”

no huh huh. Ei saisi kerryttää asioita näin, ne tulevat ulos paineistettuina ylilyönteinä ilman mitään järkevää pohdintaa. Ilman kunnon aikaa ajatella elämästä tulee karseaa pusertamista, josta äitinkin sanojen mukaan “ei synny lasta eikä paskaa”.

Synnytyksen mukanaan tuoma oppi: pusertaminen on perseestä.

On vaikea aikuisten kielellä pukea sanoiksi sitä, miski lapsen kanssa on juuri KIVAA. Tämä kuva tuo yhteen sen, mikä minusta juuri on niin kivaa Soinnun kanssa olemisessa. Ja toivottavasti tilanne tuo mieleen muiston omista liukumäenlaskuistasi. Se kun on nimenomaan kivaa!

Tämän myötä oikein erinomaista viikonloppua!

Lapsi oli aika samankokoinen kuin omamme kohta 11 kuukautta sitten, hieman suurempi. Se hymyilytti. Mieleeni tuli se ahdistus, mitä itse sain neuvolan taholta tuntea raskausaikanani. (pulska ihminen tekee valtavan kokoisen sokerilapsen). Soinnun syntymän jälkeen koin, että kaikki neuvolan tätien viittaukset tytön “hyväkokoisuuteen” olivat ystävällinen tapa ilmaista sitä miten minä nyt sitten tein sen ison tenavan.

Sisko on urheillut ikänsä. Elämäntavoiltaan hän voisi olla minkä tahansa hyvien elämäntapojen mainoskuva. Ja sa minua isomman tenavan. (45g ei ole kyllä ole kovin iso ero)

Neuvolalla oli oma syynsä olla minun lapseni koosta huolissaan ja turvallisilla mielillä siskoni tenavasta. Minusta tämä kertoo vain sen, että lapset syntyvät sen kokoisena kuin syntyvät. Tärkeää on kuunnella kehoaan raskausaikana ja koettaa noudattaa sen viestejä. Oli lihava tai laiha, urheilija tai sohvaperuna, molemmilla metodeilla tuntuu maailmaan syntyvän varsin täydellisiä pikkulapsia.

Ja on maailman upein asia olla täti. Oman siskon lapsi on jotain uskomatonta. Se on yhteys, missä ehdottomasti haluaa olla mukana. Osa siitä on sitä, että tiedän miten minun siskoni rakastaa ja sitä kautta tiedän, miten paljon rakkautta se lapsi tulee osakseen saamaan.

Nyt on niin, että meidän lapsemme on viallinen. Pohdimme jo, että palautamme tämän viallisen tuotteen sinne, mistä sen saimmekin, harmi juttu saada tälläinen rikottu vempain. Vika on pituudessa, jota Soinnulla on liikaa ollakseen keskimmäisellä keskiarvokäyrällä. Nykyinen pituus oli ylemmällä keskiarvokäyrällä tai peräti käyrien ulkopuolella, ongelman laajuus ei selvinnyt minulle koko kauheudessaan. Paino ja päänympärys onneksi ovat kunnossa, tämä pituus nyt on se ainoa ongelmakohta. Se mitattiin neuvolassa kahteen kertaan, tulos oli molemmilla kerroilla sama. Totuus oli pakko hyväksyä.

Voi voi. Lapsiparka. Onkohan nyt koko tulevaisuus uhan alla kun pituus ei ole keskiarvon mukainen? Vaikuttaako tämä koulumenestykseen? Entä sosiaalisiin taitoihin? Entä jos Sointu tulee isäänsä ja kasvaa pitkäksi ihmiseksi, Jussi nyt kuitenkin on 186cm pitkä? Miten meidän käy?

Eilen neuvolassa huomasin lohduttavani huolestunutta ja huokailevaa neuvolan tätiä. Sanoin, että Soinnulla on saattanut olla kasvupyrähdys ja että pitkällä aikavälillä pituus varmasti tasaantuu lähemmäksi keskiarvoa.

Nähdäkseni meillä on palauttamisen lisäksi kaksi muuta vaihtoehtoa tilanteen korjaamiseksi.

1. Voimme koettaa viilata tyttöä lyhyemmäksi. Varmaan viisaampaa tehdä tämä pohjasta, eli viilata kantapäästä alkaen ylimääräisiä senttejä pois.tai sitten voimme:
2. pitää tyttöä hereillä. Lapset tiettävästi kasvavat nukkuessaan. Sointu nukkuu erittäin hyvin ja ehtii siten kasvaa. Jos emme anna tytön nukkua, pitäisi tämänkin ongelman ajan kanssa helpottaa nopeastikin.

Neuvolasta lähdettäessa minä mietin taas tämän järjestelmän mielettömyyttä. Neuvola on mahtava paikka ja heiltä on saanut arvokasta apua. Joskus vain tuntuu, että meilläpäin neuvolaan valikoituu töihin lapsettomia tilastotieteilijöitä.

Me aiomme tulevaisuudessa tehdä lisää lapsia. Jos seuraava lapsemme on lyhyt, minä voin argumentoida, että lastemme pituuksien keskiarvo on keskiarvokäyrien mukainen. Ja jos toinen lapsi ei riitä keskiarvoon pääsemiseksi, hääytyy tehdä lapsia niin paljon, että saavutamme kaikkien lastemme pituuksien summien keskiarvona vaaditun keskiarvopituuden.

Ja tänään kesä on tullut on tapahtunut.

Minun mielessäni ovat pyörineet erilaiset asiat. Aina niitä pohtiessani olen miettinyt sitä, miten niistä pitää ehdottomasti ja ensi tilassa tulla kirjoittamaan. Ja sitten en ole tullut. Kuten paljon on tapahtunut niin ettei mitään ole tapahtunut on myös tämä kirjoittaminen tapahtunut enemmän mielessä.

Aina joskus on hyvin vaikeaa purkaa ajatuksensa tekstiksi.

Yksi iso asia, josta täytyy aloittaa purkutyö on tyttö. Maailman ihmeellisin tyttö. Miten voi olla niin rakastunut ja niin täynnä onnea?

Soinnun mukana saimme todella auringon kotiimme. Tytön kanssa touhutessa tuntuu aika ajoin kertakaikkisen turhalta syvälliset mietteet ihmisen heikkouksista ja elämän varjopuolista kun saa olla mukana tytön maailmaan tutustumisessa. Se tuntuu niin paljon oikeammalta ja tärkeämmältä.

…itse asiassa minä jään odottamaan että ne muuta ajatukset muuttuvat tärkeämmiksi, koska nyt kun katsoo tuota tytön kuvaa, minä tulen niin täyteen onnea etten jaksa enää vaivata päätäni muulla.