Toukokuussa sain aikaiseksi johdantoa kirjalliseen urakkaani. Sitten tapahtui kaikenlaista. Kuten kesä, loma, uudet ajatukset, ja uusi työ! Ohhoh!

Ja nyt ollaan tässä. Eli…

…Espoon keskuksessa InnoOmniassa digituottajana. Miettimässä tulevaisuuden oppimista. Kehittyvät nettisivumme osoitteessa www.innoomnia.fi ja Facebook. En ole kenties ikinä ollut näin innoissani töistä. Olen löytänyt henkisen kotini.

Mutta ei onnesta sen enempää. Sitä piisaa. Suurimmat ongelmani elämässä on se, etten nuku tarpeeksi eikä tukkani ikinä asetu nättiin kuosiin. haha. Pienet on murheet.

Mutta tästä suuresta ajatuksestani. Sekin on edennyt, koska onnellisessa elämässä asiat vain tuppaavat etenemään! (salillakin kuntoilu ja pienemmäksi kasvaminen etenee myös nimittäin).

Aloitin viime viikolla kandiseminaarin yliopistolla. Kandityöni aihe on juuri tämä suuri ajatukseni. Joten nyt asiani etenee JA tulee tieteellisesti arvioiduksi ennen maaliskuuta! Ja sitä myötä saan varmistusta aiheen merkittävyydestä (tai merkitsemättömyydestä). Jei!

Tässä vaiheessa tutkimussuunnitelmani on valmis. 23.11. presentoin ensimmäisen drafini. Sitä ennen koetan saada rajattua oleellisen teoreettisen viitekehyksen. Kandityössäni tutustun vain Calviniin ja organisaatioteorioihin. Lutherin opetusten yhteys suomalaisten arvoihin on selkeä, asian kinkkinen kohta on Calvinin yhteydessä organisaatio-oppeihin. Jahka saan viisaan Tuijan kanssani istumaan ja hetken mietin, sekin syntyy. Oikea tavoitteeni on saada työ valmiiksi joulun välipäivinä, katsotaan sitten mitä tapahtuu. Mutta ainakin tiedän olevani tammikuussa jo sen verran kiinni, ettei silloin välttämättä onnistu.

Summa summarum: olen olemassa ja hyvin menee!

Onneksi on Jussi. Oma sankari.

Luottamuksen elementit  (Harisalon / Nahapiet&Goshan)

• rakenteet (mahdollisuus tietojen vaihtoon)
• osaaminen (onko kykyä, tietoa, kysyä hoitaa oma osaamisensa)
• avoimuus (salaillaanko, oleellinen tieto tarjolla)
• sanansa pitäminen (luottamus siihen mitä sovittu-sanottu)
• aikomukset (ovatko tarkoituksen myönteisiä, oma/yhteinen etu?)

Mietin noita kohtia. Osa niistä on helpommin kuntoon laitettavia kuin toiset. Rakenteisiin voi vaikuttaa. Osaamiseen voi vaikuttaa. Mutta miten aikvutetaan avoimuuteen, sanansa pitämiseen ja erityisesti aikomuksiin?

Aika kamalaa, jos työpaikoilla on huonoja aikomuksia, jotka keskittyvät oman edun tavoitteluun yhteisen hyvän ehdoilla. Kurjaa, että se synnyttää (kuten tämän listan valossa käsitän sen tekevän) kollektiivista epäluottamusta. Mistä aikomukset tulevat? Onko ensin huonolla aikomuksella varustettu yksilö jonka toimintatapa kumuloituu muiden huonoiksi aikomuksiksi joka osaltaan vähentää keskinäistä luottamusta?

Vai syntyvätkö huonot aikomukset joidenkin tekijöiden summana ryhmässä jolloin yksilöissä ei ole vikaa?

Tasan kaksi viikkoa töitä jäljellä ja sitten alkaa kirjoitusurakka, jota myös lomaksi kutsutaan.

Olen nyt puhunut niin paljon ja ajatellut niin paljon ja kaiken kaikkiaan olen elämässäni juuri nyt niin kertakaikkisen kuopassa selkä seinää vasten, etten voi enää muuta kuin niellä epävarmuuteni, pelkoni ja epäilykseni, pakata itseni täyteen uskoa itseeni ja alkaa kirjoittaa. On selvää, että sieluni kaipaa uusia tuulia, raikkautta, nykyaikaa ja aivohaastetta.

Onnistuin viime viikolla hyvin tiivistämään ajatukseni kirjoittaessani niitä yhdellä elämäni vaikutusvaltaisimmista ja inspiroivimmista opettajista Gerard Danfordille. Tässä koko juttu:

Finnish working people are unhappy and miserable. They hurt and they don’t seem to have a clue on what’s wrong. I have an idea on what could be one part of the problem. And that is basically righteousness. Let me explain.

This is a Lutheran country. Lutheran values and ways of thinking affect everything. In the Lutheran faith (and catholic too to be fair) we have no way to affect our faith. All we can do is try to live our lives as well as possible, taking care of ourselves and those less fortunate around us. The latter part is essential for Lutherans. The duty of a Chrstian, according to Luther is to take care of himself so that through our own well-being we can take care of those who need our help. That is the reason for our taxes.

Calvin disagreed on the faith thing. The way he saw it was that some of us are destined for riches and others… are destined to be less fortunate. He also believed that the successes we have in our worldly lives are signs of God’s kindness towards us. Basically = Gods gives me success because I am a good Christian. That is why in the US the social system is not that developed. They have individuals giving money to the less fortunate and making themselves feel good about it.

And the problem.

Most of organizational theories, trends, mindsets etc come from the US / The Presbyterian country. Anthony Robbins, Tom Peters, Tim Sanders, Dale Carnegie, Michael Porter… all these modern day priests of success and good life come from a non-lutheran background. What happens then is that their teachings are applied in our Finnish organizations. Ideals on how to be a good person / employee are adopted from there to here, no questions asked. And it is not working. It causes values to crash in organizations. Finns, leveled Lutherans who are doing their Christian duty in doing their job in some company (which is enough by our standards) are all of the sudden facing a situation where they have to be more, try more, be success stories, master their lives etc in order to be good. To get salvation. The contradiction between these two values, Lutheran and Calvinist is a source of misery.

What I am planning to do and need to do is to write a small booklet about this. To bring the subject up. And then I think I that I should try to work on getting some sort of organizational fine-tuning in place. To be honest, I am not yet sure on how to turn this into something that gives me a living. But I am thinking that it should be something that raises the understanding and awareness of managers so that they will fine-tune their message & demands to employees to a more culturally sensitive form.

What do you think of this Yoda?

Tätä koetan muutaman kymmenen sivun verran tutkiskella tarkemmin. Katsotaan sitten lisää. Onneksi nykyää on ok olla dorka, kuten ylioppilaslehti niin osuvasti todisti, niin minäkin voin sen muodin turvin uskaltautua lausumaan mielipiteitä vaikesta ja monisyisestä asiasta täysin täyttämättä Marcu Buckinghamin 10 000 tunnin sääntöä*. (ai miten niin olen itse itseni suurin krittitikko ja silti mielestäni lähes narsisti?)

*Marcus Buckingham sanoo, että jos haluaa olla hyvä, ihan missä tahansa, sitä täytyy tehdä vähintään 10 000 tuntia. Eikä ajattelua taideta ihan hyväksyä. Mielestäni se on hyvin sanottu ja nykyään voisi useamminkin nostaa esiin sitä, että jos haluaa oikeasti olla missään hyvä, siihen täytyy panostaa ja nähdä vaivaa ja kuluttaa aikaa sen kimpussa.

Käyn yhä edelleen mielessäni joskus keskusteluja mummun kanssa, tietyissä elämän tilanteissa koetan miettiä mitä mummu sanoisi tai tekisi. Sitä kautta mummu elää mukana edelleen, toisaalta niinä hetkinä tulee mummua myös aina ikävä. Ikävä kyllä johtuu vain omasta itsekkyydestä ja haluttomuudesta luopua. Mikä ei tunnu niin kivalle, koska kristillisestä näkökulmasta Mummulla on nyt hyvä olla.

Tänään törmäsin kauniiseen runoon, joka summasi melko täydellisesti sen, miten koen mummun läsnäolon. Runo on Do not Stand at my grave and weep. Jotain semmoistakin mummu toivoi, mummun toive oli aina, että itkemisen sijasta hänen haudallaan laulettaisiin Emma-valssi. Tämän samanhenkisen runon taustalla on Mary Elizabeth Frye.

Ja itse runo.

Do not stand at my grave and weep,

I am not there, I do not sleep.

I am in a thousand winds that blow,

I am the softly falling snow.

I am the gentle showers of rain,

I am the fields of ripening grain.

I am in the morning hush,

I am in the graceful rush

Of beautiful birds in circling flight,

I am the starshine of the night.

I am in the flowers that bloom,

I am in a quiet room.

I am in the birds that sing,

I am in each lovely thing.

Do not stand at my grave bereft

I am not there. I have not left.