Tänään oli viimeinen kerta ja sen seurauksena mieleen on kiteytynyt eilisen jatkoksi muutama sana.

Organisaatiocoaching.

Se on vähän typerä sana ehkä, mutta se kiteyttää sen lähestymistavan, minkä toivon olevan mahdollistaja sille, mitä haluan saada joskus organisaatioissa aikaiseksi ja mitä varten minä sen oman pienen kirjallisen harjoitustyöni teen. Pohdimme nimittäin varhaisemman viestini brainstormauksen toimenpidekohtaa. Mitä sitten tekisi ja kenelle ja miten?

Paljon sellaista, mitä ei voi tietää ennen tarkempaa peretymistä asiaan. Mutta tuo. Organisaatiocoaching.

Coaching, business coaching, life coaching… se on jo tuttua ja paikkansa vakiinnuttanut (upea) yksiön kehittymisen muoto. Se mitä minä koetan saada aikaiseksi olisi jotain saman tyyppistä, mutta organisaatiolle.

Näin mielessäni kuvan radiosta. Jokainen ihminen on oma kanavansa, jota voidaan kehittää yksilöcoachingilla. Mutta mikä idea on kehittää kanavaa, jos taajuudet ovat muuten pielessä? Minun ideani olisi virittää organisaatioita niin, että tämä laajamittaisempi AM/FM säätö olisi kunnossa. Koska jos saamme missä tahansa organisaatiossa tilanteen, että se on FM taajuudella toimiva radio ja kaikki ihmiset sillä taajuudella toimivia kanavia, saamme aikaiseksi melkoisen mukavan käyttäjäkokemuksen! Ohjelmia, joita voi kuulla ja radiolla hyvää sisältöä mitä tuottaa ulos. Ohhoh. Sepäs olisi jotakin.

Organisaatiocoaching on siis kanavataajuuden säätöä. Sen enempää en osaa siitä metodologiasta sanoa tähän hätään. Olen varsin alussa tässä projektissa. Mutta jospa sitten joskus kun olen pidemmällä, tämäkin asia selviäisi lisää. Ja varmasti se niin tekee. Haenpa tähän tämän oivalluksen kunniaksi jostain kuvan radiosta ja laitan sen tähän.

(lähde:clipart)

No enpä löytänyt kuvaa radiosta, mutta minusta tämä oli lopputulemaa kuvaava kuva. Tämä on kuva organisaatiosta, joka on samalla taajuudella ihmistensä kanssa.

Toinen merkittävä lause, joka keskustelussa mainittiin oli: “olla mukana hyvän tekemisessä”.

Jos minä nimittäin johonkin uskon, niin se on positiivisen kierteeseen. (kenties positiivisen kierteen toteutuessa voi ajatella onnistuneensa elämään kristityn elämää, noudattaneensa Jumalan tahtoa tms, jolloin sen taustalla voisi nähdä Jumalankin -oli jotain mitä mietiskelin tänään junamatkan aikana). Ja jos minä haluan itse toteuttaa omia arvojani elämässä niin niiden minun tekemisteni täytyy liittyä hyvän tekemiseen. Jo opiskeluaikanani ajattelin, että minun tehtäväni maailmassa voisi olla auttaa ihmisiä selviämään töistä hengissä. Eli siis voimaan paremmin. Eli siis olla mukana tekemässä hyvää. Ei minun tarvitse saada mitään suurta ja laajamittaista aikaiseksi, mutta jos nyt jotain hiekkalaatikkoa saisi vähän petrattua niin olisi se jo kovasti. (onnistumisen kriteeristön voisi hakea lähetyssaarnaajien arjesta: loppujen lopuksi riittää jo yksikin epäilee…).

Mitäköhän muita arvoja vielä ymmärrän itselläni olevan niin, että ne vaikuttavat tähän suureen muutokseeni?

Muita oivalluksia keskusteluissa oli, että minun tarvitsee pyytää oivallisia ihmisiä lukemaan ja arvioimaan ajatuksiani ja kirjallista tuotostani sitten kun siinne saakka pääsen.

Huomenna jatkan miettimällä sitä, mistä aloittaisin. Aloitanko kronologisesti alusta ja yhteiskunnasta vaiko mututuntumalla? (looginen vastaus minun ollessa kyseessä on mututuntuma) Joten alan varmaan perehtyä Jyrki Engerströmin huikean mielenkiintoisten ajatusten lisäksi myös arvotutkimukseen. Jei! Huomenna on muutenkin loistopäivä, ohjelmassa näiden lisäksi kreikan käännöslauseita, salitreeni ja mahdollisesti lounas Annen kanssa. Jorma Uotisen sanoin: “Ei huono…”

Ongelmani on ollut viime kuukauden ainakin se, kun minulla ei ole ollut laisinkaan aikaa ajatella. On karseaa koettaa saada elämäänsä kulkemaan johonkin suuntaan ja sitten löytää itsensä kädet sidottuina vaipanvaihtoon ja pilttipurkkien availuun.

Mutta se siitä angsista. Minun uusi elämäni alkoi tänään ja sain jotain aikaiseksi joka helpotti tuskaa vähän. Olen edelleen paniikissa sen suhteen, että minula on nyt vain 4 viikkoa aikaa tähän työhön, sen jälkeen kohtalonani on olla jälleen määrittelemätön aika “the quiet”, joihin Hannu Rajaniemen “The Quantum Thiefiä” lukiessa alan kovastikin samaistua. (on muuten järjettömän hyvä kirja!!)

Sain tänään aikaiseksi luoda sekavan mind-mapin kirjastossa istuessani. (yksin kirjaston hiljaisuudessa istualtaan kynän ja paperin kanssa brainstormaaminen oli kyllä varsinainen haaste.) Kuva tuotoksesta (siistitty versio) tulee tuohon alle, jahka saan puhelimen ja tietokoneen väliset yhteydet toimimaan.

EDIT klo 19:14: Tässä se kuva:

Sitten muokkasin mindmappia toiseen muotoon voidakseni meilata sen sparraajalleni huomista keskustelua varten. Muotoa vaihtaessa se alkoi muistuttaa enemmän sisällysluetteloa, joskin se on siitä melko vahvasti sanottu tässä vaiheessa. Mutta sain aikaiseksi seuraavaa:

• Suomalainen yhteiskunta. (eli missä me täällä elämme)
• (Suomalainen) Ihminen (jotain siitä, mitä se tarkoittaa olla juuri täällä pohjolassa)
• Organisaatiot (miten organisaatiot / työ ovat kehittyneet ja mikä voisi olla tulevaisuuden suunta?)
• Luther (mitä se mies sanoi ja miten se sanominen vaikuttaa yhteskuntaamme, ihmisiin ja organisaatioihin)
• Calvin (mitä se mies sanoi ja miksi sillä minun mielestäni voi olla merkitystä organisaatioiden ja ihmisten kannalta)
• Ja takaisin ihmisiin. Nuoret ja vanhemmat ihmiset työpaikoilla. Eri tavat olla ja tehdä töitä. Sen ilmiön taustaa ja ongelmia ja tulevaisuudenkuvia?
• Työpaikat arvotaistelujen areenoina
  (eli miten näiden kaikkien eri tahojen arvot törmäävät työpaikoilla)
• Ja sitten se ENTÄS SITTEN? Eli mitä merkitystä sillä on? Argumentointia siitä miksi tämä on tärkeä asia.
• Ja toimenpiteet. Mitä voisi tehdä. Mitä pitäisi ymmärtää tai tapahtua jotta tilanne nytkähtäisi eteenpäin

hmm… tuntuu jotenkin absurdilta. On tuossa otsikoita, vielä pitäisi saada lihaa luiden ympärille. Ajattelin perehtyä arvotutkimukseen, Lutheriin ja Calviniin, jonkin verran kulttuuritutkimukseen ja curranttiin keskusteluun aiheen ympäriltä. Olisi hienoa, jos joku niin ajankohtainen ihminen kuin esimerkiksi Alf Rehn olisi sanonut jotain sopivaa… Armas Kaija Hukka vinkkasi minut jo Jyrki Engerströmin pariin, mistä sainkin lisää työstettävää.

Toinen puoli on itseni motivoiminenl. Osaanko sanoa aiheesta mitään mitä ei olisi jo sanottu? Toisaalta ajattelen myös niin, että täällä julkaistaan jo kaiken maailman idioottien kirjoittamia kirjoja idioottimaisista aiheista. (Syvästi välistä kritisoin joidenkin korkealle koulutettujen ihmisten ajattelun laatua. Ja sitä, että Suomenmaassa tupataan pitämään totena kaikkea mitä jokin hattupää sanoo. Voi voi) Mutta se on ristiriita, jota päätin olla ajattelematta nyt. Teknisesti ei ole minun murheeni arvostella tekeleeni laatua, se on individualistin riemu se.

Post scriptum. Intensiiviset koineen kreikan opintoni selkästi syövät kirjallisista kyvyistäni kaiken sen lopun, mitä typoilta jää jäljelle…

Tein sellaisen testin kuin “Put colour in your life” Siinä piti valita 5 väriä elämäänsä. Ja sitten kone näiden värien, ja varmaan osaltaan myös niiden keskinäisen järjestyksen perusteella kertoi tuloksen.

Oma tulokseni kuului:

You’ve got an impulsive, but creative temper. You are a loyal friend. You like to accumulate knowledge. The pleasures of the flesh bring you tremendous happiness. You would like to have a tender and satisfying sex life. You would like to have changes in your life and you will undoubtedly get them through your energy and daring.

Hassu testi, se tuntui tietävän minusta aika paljon. Eniten tykkäsin siitä, kun testi lupasi, että saan elämässäni haluamani muutokset toteutettua. Jes! Suurin pelkoni nimittäin on, että uskallukseni loppuu kesken. Minä nimittäin haluan tämän tulevan äitiysloman jälkeen tehdä jotain aivan muuta ja olla vapaa 9-17 elämästä. Mitä todennäköisimmin se tarkoittaisi omaa yritystä. Ja se on hurja ajatus.

Nyt on väjhän ristiriitainen olo. Yleensä nämä testit tulee kuitattua hymyllä ja hyvällä mielellä. Tähän tekee mieli tarttua. Haluan saada muutosta suureen asiaan elämässäni: työhön. Pelkään etten uskalla, että turvaudun tuttuun helvettiin tuntemattoman taivaan sijasta (naisia vielä miehiä enemmän vaivaava piirre -> ärsyttävää). Kun muut ihmiset ja sitten tämä testikin on sitä mieltä että olen rohkea… Itse epäilen sitä… Mutta entä jos olenkin?

Oho!