Toukokuussa sain aikaiseksi johdantoa kirjalliseen urakkaani. Sitten tapahtui kaikenlaista. Kuten kesä, loma, uudet ajatukset, ja uusi työ! Ohhoh!

Ja nyt ollaan tässä. Eli…

…Espoon keskuksessa InnoOmniassa digituottajana. Miettimässä tulevaisuuden oppimista. Kehittyvät nettisivumme osoitteessa www.innoomnia.fi ja Facebook. En ole kenties ikinä ollut näin innoissani töistä. Olen löytänyt henkisen kotini.

Mutta ei onnesta sen enempää. Sitä piisaa. Suurimmat ongelmani elämässä on se, etten nuku tarpeeksi eikä tukkani ikinä asetu nättiin kuosiin. haha. Pienet on murheet.

Mutta tästä suuresta ajatuksestani. Sekin on edennyt, koska onnellisessa elämässä asiat vain tuppaavat etenemään! (salillakin kuntoilu ja pienemmäksi kasvaminen etenee myös nimittäin).

Aloitin viime viikolla kandiseminaarin yliopistolla. Kandityöni aihe on juuri tämä suuri ajatukseni. Joten nyt asiani etenee JA tulee tieteellisesti arvioiduksi ennen maaliskuuta! Ja sitä myötä saan varmistusta aiheen merkittävyydestä (tai merkitsemättömyydestä). Jei!

Tässä vaiheessa tutkimussuunnitelmani on valmis. 23.11. presentoin ensimmäisen drafini. Sitä ennen koetan saada rajattua oleellisen teoreettisen viitekehyksen. Kandityössäni tutustun vain Calviniin ja organisaatioteorioihin. Lutherin opetusten yhteys suomalaisten arvoihin on selkeä, asian kinkkinen kohta on Calvinin yhteydessä organisaatio-oppeihin. Jahka saan viisaan Tuijan kanssani istumaan ja hetken mietin, sekin syntyy. Oikea tavoitteeni on saada työ valmiiksi joulun välipäivinä, katsotaan sitten mitä tapahtuu. Mutta ainakin tiedän olevani tammikuussa jo sen verran kiinni, ettei silloin välttämättä onnistu.

Summa summarum: olen olemassa ja hyvin menee!

Luottamuksen elementit  (Harisalon / Nahapiet&Goshan)

• rakenteet (mahdollisuus tietojen vaihtoon)
• osaaminen (onko kykyä, tietoa, kysyä hoitaa oma osaamisensa)
• avoimuus (salaillaanko, oleellinen tieto tarjolla)
• sanansa pitäminen (luottamus siihen mitä sovittu-sanottu)
• aikomukset (ovatko tarkoituksen myönteisiä, oma/yhteinen etu?)

Mietin noita kohtia. Osa niistä on helpommin kuntoon laitettavia kuin toiset. Rakenteisiin voi vaikuttaa. Osaamiseen voi vaikuttaa. Mutta miten aikvutetaan avoimuuteen, sanansa pitämiseen ja erityisesti aikomuksiin?

Aika kamalaa, jos työpaikoilla on huonoja aikomuksia, jotka keskittyvät oman edun tavoitteluun yhteisen hyvän ehdoilla. Kurjaa, että se synnyttää (kuten tämän listan valossa käsitän sen tekevän) kollektiivista epäluottamusta. Mistä aikomukset tulevat? Onko ensin huonolla aikomuksella varustettu yksilö jonka toimintatapa kumuloituu muiden huonoiksi aikomuksiksi joka osaltaan vähentää keskinäistä luottamusta?

Vai syntyvätkö huonot aikomukset joidenkin tekijöiden summana ryhmässä jolloin yksilöissä ei ole vikaa?

Sain vihdoin aivoni jotenkin järjestykseen siinä mielessä, että vihdoin viimein sain puettua pohdintojeni raamit, toimijat, mitkälie, kuvan muotoon.

Ideana on se, että vaikuttavia voimia on kaksi. Ylhäältä organisaatiot ja alhaalta ihmiset.

Organisaation suhtautumiseen, siihen asentantaan mistä hän lähestyy sitä Grönroosmaista totuuden hetkeä, missä ihminen ja organisaatio kohtaavat, vaikuttavat Calvinistiset arvot.

Toisaalla on ihminen. Ihminen lähestymistapaan Suomessa vaikuttavat luterilaiset arvot. Ja yksi ristiriita tulee puhtaasti Lutherin ja Calvinin eroista. Mutta ihmisten suhteen tilanne ei ole edes aivan niin yksiselitteinen. Tämän taiston lisäksi työpaikoilla kohtaavat eri sukupolvien edustajat erilaisine arvoineen ja asenteineen. Olen nimennyt heidät tässä Diginatiiveiksi, X-sukupolveksi sekä Babyboomerseiksi. En tiedä, onko jako aivan totuudenmukainen, mutta kuvastaa sitä, miten minä asian hahmotan. Yksi oma aiheensa on näiden ryhmien väliset ristiriidat, jotka ovat osittain organisaatiosta riippumattomia. En usko, että työkontekstissa voidaan ikinä toimia organisaatiosta riippumattomasti.

Nyt helpotti hieman. Nyt olen rajannut viivoilla kentän, mitä aion tutkia lisää. Hiphei!

Kreikkaan lukuunottamatta olen saanut siis kuulla ja lukea paljon lempimiehestäni Lutherista. Se on ollut mahtavaa! Kurssit ovat asettaneet lukemisille omat puitteensa, mutta kaiken lukemisen seurauksena kaiken tiedon lomasta alkoi löytyä ajatuksia ja juuria tähän omaan työskentelyyni.

Alkuun on sanottava, että minä alan tosissani innostua tästä luterilaisuudesta. Täällä Suomessa on toden totta valtakunnan yleisimpänä uskontona kaunis, ajatteleva, ihmisenkokoinen ja -mittainen, armollinen ja monipuolinen uskonto. Harni, että juuri luterilaisuuden ihmisenmittaisuus ja arkisuus hukkaa siitä aika ajoin ja säännöllisesti sen Jumalan ja uskon ja istä kautta se kauneus hämärtyy. Mutta se on oma lukunsa, joten ei siitä sen enempää.

Työstä. Aikana ennen Lutheria oli eriarvioisia töitä. Kuten hyvin saattaa arvata, papin työ oli erityisen arvokasta Jumalan edessä. Samoin munkkina olo oli arvokkaapaa kuin lihamestarina olo. Lisäksi Jumalaa kunnioitettiin eri töillä. Eli sakramentit, rukous, paasto, aneet, rippi… ne olivat hyviä tekoja Jumalan edessä. Muut teot olivat jotain muuta.

Lutherista tässä ei ollut mitään mieltä vaan hän korosti, että kaikki teot, mitä ihminen tekee ovat Jumalan tekoja. Ja että kaikki työ on yhtä arvokasta. Jokaisella ihmisellä on kutsumus johonkin työhön, ja se kutsumus on samalla tavalla Jumalallista kuin kutsumus olemaan vaikka sitten se pappi. Jonkun kutsumus on olla lihamestari. Tai konsultti. Tai bussikuski. Tai palomies. Kaikki ovat yhtä arvokkaita.

Lisäksi kun jokainen meistä omalla paikallaan tekee sitä omaa työtänsä mahdollisimmman hyvin, sillä tavalla me teemme Jumalan työtä, tai miten sen nyt muotoileekaan. Oleellista on juuri se, että tekemällä hyvää ja eettistä konsultointia palvelee Jumalaa ihan yhtä lailla kuin ehtoollista jakaessaan.

Joten me olemme kaikki täällä Jumalan työmuurahaisia. Ahertamassa toistemme ja Jumalan kunniaksi hyvää ja toimivaa yhteiskuntaa. Maata, missä köyhistä ja vähäosaisista huolehditaan yhteisen hyvän kautta (=verot).

Minulle tämä tapa nähdä jokaisen työn merkitys on sykähdyttävä. MInulle se antaa merkitystä kaikelle työlle, mitä itsekin teen.  Minusta on ihan järjettömän kiva asia voida käydä töissä ja sitä kautta rakentaa omaa, perheeni ja ympäristöni hyvin vointia. Mahtava asia, että omalla panoksellani voin pitää huolen siitä, ettei tänne pitää tulla ulkomailta asti kerjäämään.

On myös kiva, ettei minun tarvitse työn, opiskelun ja lasten jälkeen vielä lähteä ansaitsemaan jotain hyvän ihmisen bonuspisteitä tekemällä suurta ja näyttävää hyväntekeväisyyttä. En minä ole hyvän tekeväisyyttä vastaan. Se on hyvää ja tarpeellista työtä. Mutta olen sen puolesta, että se perustuu, niin kuin täällä meillä on, ihmisten hyvään sydämeen. Se ei vie meitä taivaaseen eikä tee meistä parempia ihmisiä, kuten joissain muissa kulttuureissa. Se on vain hyvä ja vapaaehtoinen teko, ja sellaisenaan jotain uskomattoman kaunista.

Joten kun jokin tehdas suljetaan ja työ viedään Kiinaan, viedän siltä ihmiseltä mahdollisuus tähän yhteisen hyvän palveluun. Se on todella julmasti tehty. Senkin vuoksi se kirpaisee. Miltä tuntuisi muurahaiselta, joka ei saa rakentaa kekoa vaan joutuu vain vierestä katsomaan?

En usko, että meistä monikaan ajattelee työtänsä kutsumuksena ja palveluksena. Tai ainakaan liittää Jumalaa sähköpostin käsittelyyn. Mutta olen aivan varma, että nämä arvot ovat olemassa meidän kulttuurissamme meidän pitkän luterilaisen historiamme vuoksi ja sitä kautta vaikuttavat. Uskoisin, että ne ovat jossain alitajunnassamme.

Se sai alkunsa siitä, kun aloin pohtia, minkä vuoksi Suomessa tapahtuvat ulkoistamiset ovat isoja asioita. Niin isoja. En minä vähättele asiaa, työpaikan menettäminen ihmiselle ja työllistävän yrityksen menetykset kunnalle ovat valtavia asioita joita ei voi eikä saa vähätellä.

Mutta sitten kumminkin. Meillä aina kestää hyväksyä se asia. Ja vaikka ulkoistaminen ja työn siirto muualla on joka paikassa iso asia, minä villisti arvailen, että joissain muissa maissa kyseessä ei välttämättä ole aivan yhtä kaiken kattavan murskaava uutinen? en siis todellakaan tiedä, mikä asianlaita on. Joten kyseessä todella on arvaus Voisiko pienempi ongelma johtua arvosymmetrian suuremmasta määrästä?

Tänään mietin sitten Inkan kanssa kahvia juodessani Lutherin kutsumustyöjuttuja. Muistaakseni Lutherhan sanoi, että jokaisella meillä on kutsumus johonkin työhön. Ja että sitä kutsumusta meidän tulisi elämässä noudattaa. Bussikuskin työ ei ole vähempää kutsumustyö kuin papin. Ja sen työn kautta palvelemme yhteisöämme ja lähimmäisiämme. (Jos ei muuten, niin ainakin verojen kautta).

Joten mietin, voisiko olla, että kun Suomalaiselta viedään työ, viedään samalla tunne palvelusta ja kutsumuksen täyttymisestä, minkä vuoksi “Sinä et kelpaa, sinua ei arvosteta/rakasteta” -viesti on tilanteessa voimakas. Missä taas jonkin muun maan kansalainen voi kokea enemmän “vain” olevansa liian kallista työvoimaa.

Jos näin, niin suuren muutokseni toteutumisen kautta voisi saada aikaan isoja asioita ihmisille, jos vaikka ulkoistamisissa organisaatioviestintää saataisiin muutettua ihmisten syviä pelkoja vastaaviksi. Siihen saataisiin liitettyä armon ja rakkauden sanomaa… Tämä voisi toimiessaan olla tuotemahdollisuus. Ja onpa muuten ensimmäinen oikein konkreettinen ajatus siitä, mitä se minun juttuni voisi muun muassa olla!

tehdään vielä loppuun tuikitärkeä erotus. Irtisanomisten jälkeen ihmisillä tarjotaan fantastista sopeutumisvalmennusta yms. En näe syytä kilpailla niiden kanssa. Ajatukseni on työskennellä johdon kanssa ennen irtisanomisia/ulkoistamisia, jotta he omalta osaltaan viestivät ja toimivat viisaasti.